Etusivu      Pedagogiikka
 
 
 

Maria Montessori

Italialainen lääkäri Maria Montessori (1870-1952) kehitti 1900-luvun alkupuolella lastenkasvatusmenetelmän, joka on levinnyt kaikille mantereille. 
Montessori huomasi lapsen kehityksessä jaksoja, joiden aikana hänen kiinnostuksensa suuntautuu tiettyihin asioihin ja toimintoihin. Tuona aikana näiden asioiden ja taitojen omaksuminen on lapselle helppoa.
Erityisen merkittävänä Montessori piti 0-6-vuotiaan lapsen kehitystä, jonka aikana lapsella on vastaanottavainen mieli.
  
      Lapsen kehitystä ohjaavat herkkyyskaudet:
 
kielellinen herkkyyskausi (2kk-5 v) liikkeen koordinaation herkkyyskausi (1½-4 v) 
järjestyksen herkkyyskausi (1-3 v) 
aistien kehittämisen herkkyyskausi(0-5 v)  sosiaalisen käyttäytymisen herk.kausi (2½-5 v)
     
 

Lapsi osana ryhmää

Lapsi havainnoi ympäristöään ja on aktiivinen tutkija,
joka oppii aistiensa avulla itse tehden. Lapsi ei työskentele
saavuttaakseen jonkin päämäärän, kuten aikuiset. Tekeminen vastaa lapsen sisäisiin tarpeisiin. Lapsi saa valita tekemisensä, ja tehdä asioita omassa tahdissaan omalla tavallaan. Lapsi voi myös katsella ja seurata toisten tekemistä, koko ajan ei tarvitse itse tehdä jotakin. Sosiaalisen kehityksen kannalta on tärkeää, että ryhmässä on 3-6-vuotiaita tyttöjä ja poikia samassa ryhmässä.
Lapset ottavat luontaisesti mallia aikuiselta, mutta erityisen tärkeää on toisen lapsen esimerkki ja apu.  

 
 
 
Oppimisympäristö on jaettu viiteen osa-alueeseen, joissa kaikki on valmiina lapsen käyttöön.

 


Käytännön elämän työt

ovat tuttuja kotiympäristöstä ja auttavat lasta uuteen
ympäristöön sopeutumisessa. Lapsen liikkeen yhteistyö,
keskittymiskyky ja itsenäinen työskentely harjaantuvat.
Töiden avulla lapsen itseluottamus kasvaa, kun hän oppii
keinoja tehdä itse. Lapsi harjaantuu myös ympäristön
huomioonottamisessa ja hänen järjestelykykynsä kasvaa.
Käytännön elämän töihin kuuluvat esimerkiksi kaatelutyöt,
pesutyöt ja pukeutumiskehikot sekä hyvien tapojen
harjoittelu muutaman lapsen ryhmässä.

Aistimateriaalit

Aistivälineet harjaannuttavat lapsen aisteja ja auttavat lasta luokittelemaan, lajittelemaan, vertailemaan ja järjestämään havaintojaan erilaisten ominaisuuksien mukaan. Samalla lapsi oppii erilaisia laatuja kuvaavia käsitteitä. Välineissä on virheiden kontrolli - lapsi huomaa itse virheen, mikä haastaa tekemään uudelleen ja samalla lapsi oppii, ettei virheitä tarvitse pelätä. Välineet valmistavat lasta epäsuorasti myöhemmille tehtäville ja ovat perustana äidinkielelle ja matematiikalle. Aistimateriaalileikeissä lapsi oppii sosiaalisuutta, vuoron odottamista, motorisia taitoja ja lapsen kielelliset valmiudet kehittyvät. 
 

 

 

Äidinkielen välineet

sisältävät sanaston ja puheen kehitystä tukevia tehtäviä,
itseluottamusta ja esiintymistä harjoittavia pienryhmä-
keskusteluja, kuuntelutaidon harjoittelemista sekä
kirjoittamaan ja lukemaan valmistavia tehtäviä. Välineitä
ovat esimerkiksi erilaiset korttisarjat, hiekkapaperi- ja
irtokirjaimet. Tarinat, lorut, lasten uutiset ja laululeikit
tukevat niin ikään lapsen rikkaan kielen kehittymistä.  
 
 

Matematiikan välineet

antavat lapselle aistillisia kokemuksia mahdollistaen
toiston ja manipulaation, jotka ovat tärkeitä ymmärryksen, keskittymisen ja oppimisen kehittymiselle. Lapsi havainnoi
eroavaisuuksia, vertailee, tekee johtopäätöksiä ja
oppii laskemaan. Lapsi tutustuu peruskäsitteisiin, mm. määrään ja numeroihin sekä laskutoimituksiin konkreettisten välineiden avulla. Käytössä ovat esimerkiksi hiekkapaperinumerot, laskupuikot ja helmet. Lapsen luontaisesti matemaattinen mieli, joka pyrkii loogisuuteen, järjestelmällisyyteen ja tarkkuuteen saa sopivasti haasteita. 

 

Kulttuurivälineistö

sisältää maantiedettä, kasvi- ja eläintiedettä, musiikkia, tiedettä ja taidetta,
joista lapsi saa aistillisia kokemuksia. Näitä tarjoavat mm. karttapalapelit,
korttisarjat, musiikki- ja taidevälineet.
 

Montessoriohjaaja

 
Montessorimenetelmän tarkoituksena ei ole tiedon siirtäminen, vaan lapsen luontaisen uteliaisuuden ja toiminnallisuuden tukeminen. Niinpä montessoriohjaaja ohjaa lasta toimimaan itse, ei niinkään opeta. Ohjaaja esittelee lapselle välineistöä, valmistelee ja huolehtii ympäristöstä niin, että lapsen on helppo toimia siinä. Ohjaajan tärkeimpiä tehtäviä on lapsen havainnointi, joka auttaa häntä huomioimaan kunkin lapsen kehitystä ja tarpeita. Lapsen kunnioittaminen samanarvoisena henkilönä ja luottamus lapsen kykyihin on tärkeää. 
 
”The child who has felt a strong love for his surroundings and for all living creatures, who has discovered joy and enthusiasm in work, gives us reason to hope that humanity can develop in a new direction. Our hope for peace in the future can develop in a new direction. Our hope for peace lies not in the formal knowledge the adult can pass on to the child, but in the formal development of the new man.”

Dr. Maria Montessori, Education and Peace 
 
 
 
               Välineet eivät ole itse tarkoitus, vaan ne auttavat lasta
               kiinnostumaan ja tekemään havaintoja ja löytöjä
               ympäröivästä maailmasta.
     
               Montessori kutsui välineitä "avaimiksi"
               kieleen, matematiikkaan ja kulttuuriin.